PASTORI MANDERS. — niin elkää te panko sitä vastaan.
ROUVA ALVING. Panen, sitä minä vastustan kaikin voimin. Ja sitä paitse, — saahan Regina toimen lastenkodossa.
PASTORI MANDERS. Mutta ajatelkaa, Engstrand on kumminkin hänen isänsä —
ROUVA ALVING. O, minä tiedän paraiten, minkälainen isä hän on ollut hänelle. Ei, hänen luokseen ei Regina koskaan ole tuleva minun suostumuksellani.
PASTORI MANDERS (nousee). Mutta hyvä rouva, elkää siitä sentään niin kiivastuko. On oikein surullista, kuinka väärin te tunnette puuseppä Engstrandin. Onhan ikäänkuin oikein säikähtyisitte —
ROUVA ALVING (rauhallisemmin). Se on yhdentekevä. Olen ottanut Reginan luokseni, ja luonani hän pysyy, (kuuntelee.) Hys, hyvä pastori Manders, elkää enää puhuko tästä, (hän tulee iloisen-näköiseksi.) Kuulkaa! Siellä tulee Osvald portailla. Nyt tahdomme vaan ajatella häntä.
(Osvald Alving, ohuessa päällystakissa, hattu kädessä, ja polttaen suurta merivahapiippua, tulee sisään vasemmanpuolisen oven kautta.)
OSVALD (jää seisomaan ovelle). Oo, anteeksi — luulin teidän olevan konttorissa, (tulee lähemmäksi.) Hyvää päivää, herra pastori.
PASTORI MANDERS (tuijotellen). Ah —! Sepä kummallista —
ROUVA ALVING. Niin, mitä sanotte hänestä tuossa, pastori Manders?