OSVALD. Siinä olen todella yhtä mieltä pastorin kanssa
PASTORI MANDERS. Katsokaa nyt vaan omaa poikaanne. Niin, voimmehan hyvästi puhua siitä hänen läsnäollessaan. Mikä on ollut seuraus hänelle? Hän on tullut kuuden — seitsemänkolmatta vuoden vanhaksi, eikä ole koskaan saanut tilaisuutta oppia tuntemaan kunnollista kotia.
OSVALD. Anteeksi, herra pastori, — siinä kokonaan petytte.
PASTORI MANDERS. Vai niin? Luulin, että olette oleskellut melkein yksin-omaan taiteilijapiireissä.
OSVALD. Niin olenkin.
PASTORI MANDERS. Mutta minä luulin, että useimmilla niistä ei ole varaa perustaa perhettä ja laittaa kotia.
OSVALD. On niitä muutamia, joilla ei ole varaa mennä naimisiin, herra pastori.
PASTORI MANDERS. Niin, sitähän minä sanoin.
OSVALD. Mutta voihan heillä sen vuoksi olla koti. Ja se onkin yhdellä ja toisella; vieläpä hyvin kunnollinen ja sievä koti.
ROUVA ALVING (seuraa tarkasti, nyökkää, mutta ei sano mitään).