PASTORI MANDERS. Mitäkö heidän pitää tehdä? Niin, herra Alving, sanon teille, mitä heidän pitää tehdä. Heidän olisi pitänyt pysyä erillään alusta pitäen, olisi pitänyt!
OSVALD. Sillä puheella ette pääse pitkälle nuorten, lämminveristen rakastuneitten ihmisten kanssa.
ROUVA ALVING. Ette, sillä ette pääse pitkälle!
PASTORI MANDERS (jatkaen). Ja että virkakunnat suvaitsevat mitään semmoista! Että sen sallitaan tapahtua julkisesti! (Rouva Alvingin edessä.) Eikö minulla siis ollut syytä olla syvästi huolissani poikanne tähden. Piireissä, joissa siveettömyys peittämättä vallitsee ja ikäänkuin on saanut suojaa —
OSVALD. Tahdon sanoa teille jotakin, herra pastori. Minä olen ollut alituinen sunnuntaivieras parissa semmoisessa säännöttömässä kodissa —
PASTORI MANDERS. Vieläpä sunnuntaisin!
OSVALD. Niin, silloinhan pitää huvitteleita. Mutta en ole koskaan kuullut niissä sopimatointa sanaa, ja vielä vähemmin olen ollut näkijänä mihinkään, jota voitaisiin kutsua siveettömäksi. Ei; tiedättekö, milloinka ja missä minä olen tavannut siveettömyyttä taiteilijapiireissä?
PASTORI MANDERS. En, jumalan kiitos!
OSVALD. No, sitte otan luvan sanoakseni sen. Olen tavannut sitä, kuin yksi ja toinen meidän malliksi kelpaavista aviomiehistämme ja perheen-isistämme tuli sinne alas huvittelemaan hiukkaisen omin päin, ja taiteilijat silloin kunnioittivat heitä, vierailemalla heidän vähäpätöisissä kopeissaan. Silloin saimme oppia jotain. Ne herrat tiesivät jutella meille sekä paikoista että asioista, joista me koskaan emme olleet uneksineetkaan.
PASTORI MANDERS. Mitä? Tahdotteko väittää, että kunnialliset miehet täältä kotoa —?