PASTORI MANDERS. Osvald ei suinkaan voine kuulla mitään sinne sisälle?
ROUVA ALVING. Ei, kuin ovi on kiinni. Sitä paitsi, menee hän ulos.
PASTORI MANDERS. Minä olen vielä niinkuin pyörällä. En ymmärrä, kuinka olen voinut niellä palaistakaan tuota ruoka-kultaa.
ROUVA ALVING (hilliten levottomuuttaan, kävelee edestakaisin). En minäkään. Mutta mitä nyt on tehtävä?
PASTORI MANDERS. Niin, mitä on tehtävä? Sitä en, totisesti, tiedä; olen aivan kokematoin semmoisissa tiloissa.
ROUVA ALVING. Olen vakuutettu, ett'ei vielä ole mitään onnettomuutta tapahtunut.
PASTORI MANDERS. Ei, sen estäköön taivas! Mutta sopimatoin suhde se on kuitenkin.
ROUVA ALVING. Koko asia on paljas oikku Osvaldin puolelta; siitä voitte olla varma.
PASTORI MANDERS. Niin, enhän ole, niinkuin sanottu, kokenut sellaisissa asioissa; mutta minusta näyttää sentään uskottavalta —
ROUVA ALVING. Pois talosta pitää hänen. Ja heti. Se on päivänselvä asia —