JATGEIR. Niin; mutta silloin tulee epäilevän olla vahva ja raitis.
SKULE KUNINGAS. Ketä sanot epäraittiiksi epäilijäksi?
JATGEIR. Sitä, joka epäilee omaa epäilystänsä.
SKULE KUNINGAS (pitkään). Se on mielestäni kuolema.
JATGEIR. Vielä pahempi; se on pimeänhämärä.
SKULE KUNINGAS (reippaasti, ikäänkuin ravistaen ajatukset päältänsä).
Missä ovat aseeni! Minä tahdon taistella ja toimia — enkä ajatella.
Mitä tahdoit ilmoittaa, tullessasi?
JATGEIR. Tahdoin ilmoittaa, mitä huomasin majapaikassa. Kaupunkilaiset puhuvat salaa keskenänsä; neuvovat pilkallisesti ja kysyvät, tiedämmekö tarkkaan, että Hookon kuningas on lännessä; he iloitsevat jostakin.
SKULE KUNINGAS. Ne ovat Vikeniläisiä ja Vikeniläiset ovat minua vastaan.
JATGEIR. He tekevät pilkkaa siitä, ett'ei Olavi kuninkaan pyhää arkkua voitu nostaa ulos keräjäkentälle, kun teidät kuninkaaksi julistettiin; sanovat sen pahaksi enteeksi.
SKULE KUNINGAS. Kun ensi kerran tulen Nidaroosiin on arkku saatava ulos; se on seisova paljaan taivaan alla, jos minun täytyisikin ruhtoa murskaksi Olavin kirkko ja laventaa keräjäkenttä yli tontin, jolla se oli!