JATGEIR. Ei, hän petti minut.
SKULE KUNINGAS. Ja niin tulit sinä runoilijaksi.
JATGEIR. Niin, niin tulin runoilijaksi.
SKULE KUNINGAS (tarttuu häntä käsivarteen). Minkä lahjan minä tarvitsen tullakseni kuninkaaksi?
JATGEIR. Ette suinkaan epäilyksen; sillä silloin te ette kysyisi noin.
SKULE KUNINGAS. Minkä lahjan tarvitsen?
JATGEIR. Herra, olettehan te kuningas.
SKULE KUNINGAS. Uskotko sinä joka hetki varmaan olevasi runoilija.
JATGEIR (katsoo häneen hetken hiljaisena ja kysyy): Oletteko koskaan rakastanut?
SKULE KUNINGAS. Olen kerran, — palavasti, ihanasti ja rikoksellisesti.