SKULE KUNINGAS. Nyt siis tulen laillisesti julistetuksi kuninkaaksi.
PIETARI (tulee oikealta). Ota kuninkaanviitta päällesi; nyt on pyhänarkku ulkona.
SKULE KUNINGAS. Niin olet sinä pelastanut valtakunnan minulle ja itselles; ja kymmenkertaisesti kiittäkäämme hurskaita ristiveljiä siitä, että myöntyivät.
PIETARI. Ristiveljiä, isä; — niitä ei teidän ole ollenkaan kiittäminen.
SKULE KUNINGAS. Eivätkö he sinua auttaneet?
PIETARI. He julistivat kirkonkirouksen jokaisen ylitse, joka uskaltaisi koskea pyhään esineesen.
SKULE KUNINGAS. Arkkipiispa siis! Vihdoin on hän siis taipunut.
PIETARI. Arkkipiispa julisti ankaramman kirouksen kuin ristiveljet.
SKULE KUNINGAS. Oi, näenpä, että minulla kuitenkin on uskollisia miehiä. Te seisoitte täällä peljäten ja peräydyitte, te, joiden pitäisi oleman minua lähinnä, — ja tuolla alhaalla joukossa on minulla semmoisia, jotka uskalsivat ottaa päällensä niin suuren rikoksen minun edestäni.
PIETARI. Ei teillä ole yhtäkään uskollista miestä, joka uskalsi ottaa rikoksen päällensä.