SKULE KUNINGAS. Niin, anna minulle kruunu! Jos minulla se on, niin hallitsen kyllä sillä lailla, että voin ostaa itseni irti jälleen.
RISTIVELI.
Niin, kaiken sen tulevaisuus näyttää;
Nyt täytyvi vaan yön hetkiä käyttää.
Laps Hookonin Elgesäterillä nukkuu; —
Jos toimitat että se kuolohon hukkuu,
Niin vastukset poistuu kuin tuulehen lastut,
Ja kuninkaana sä voittoisan' astut!
SKULE KUNINGAS. Oletko niin varma, että silloin olen voittanut?
RISTIVELI.
Koko Norja jo rauhan joutuvan sois;
Kuninkaalla nyt lapsi oleva ois,
Joka sais perinnöks isältänsä vallan;
Näes, kansa jo nääntyy vuoks' sodanhallan.
Nous, kuningas Skule, tän' yönä tee työ;
Nyt vihollinen, jos koskaan, lyö!
Kas, kirkastuvan näet pohjoisen taivaan,
Näes, kuinka sumu se kohoaa, —
Tuoll' liittyvi hiljaa laiva nyt laivaan, —
Ja kuule, kuink' kumajaa luto maa!
Kaikki sä saat sanan lausumisvaivaan,
Tuhansin miehiä matkoilles,
Tuhansin laivoja lahdilles!
SKULE KUNINGAS. No sano siis tuo sana!
RISTIVELI.
Saattaaksein sinut hallitsemaan,
Tahdon, sä seuraat haluas vaan;
Maan sinä saat, kylät, linnat ja rannat,
Jos poikasi jälkees hallita annat!
SKULE KUNINGAS (kohottaa kätensä, niinkuin valaan). Poikani on saava — (pysähtyy äkkiä ja huudahtaa kauhistuneena). Kirkonryöstäjä! Kaikki valta hänelle! Haa! nyt älyän sinut; — sinä tahdot hänen sielunsa kadotusta! Poistu minusta, poistu minusta! (ojentaa kätensä taivasta kohti.) Ja armahda minua, sinä, jota minä nyt huudan avukseni suurimmassa hädässäni!