(Heittäypi maahan.)
RISTIVELI.
Kirous! Kaikki meni Ilmolan teitä;
Niin varmaan kun luulin, mä hänet saan;
Mut valo on muuttanut noppoaan,
Jota minä en nähnyt, — ja pelisi heitä!
No olkoon; toimen on kiiruuton;
Perpetuum mobile liikkeill' on;
Olen valtuutettuna suvusta sukuun,
Valta mull' on valonkieltäjäin lukuun;
Heitä mä Norjassa hallitsen, ohjaan,
Vaikk' itse he ei näe valtani pohjaan!
(likempänä.)
Norjan miehet kun toimihin käy
Vaan haparoin, kun päämaali ei näy, —
Kun sydän heillä ja miel'ala vaipuu,
Niin kuni viitakko tuulessa taipuu, —
Kun heill' yhdestä vaan sopu on,
Siit' että suur' yhä sortukohon, —
Kun kehnous kerskuvi rievuistaan,
Kunnian saa pako, tappio heillä, —
Silloin Nikolaus piispa on teillään,
Baglien-piispa on toimessaan!
(Katsoo sumuun puiden väliin.)
SKULE KUNINGAS (nousee, hetkisen kuluttua, puoleksi pystyyn ja katsoo ympärilleen). Missä hän on, se musta? (hypähtää ylös.) Opas, opas, missä olet? Poissa! — Yhtäkaikki; nyt tiedän tien itse, sekä Elgesäteriin että kauemmaksi.
(Menee ulos oikealle.)
* * * * *
Luosrarinpiha Elgesäterillä.
(Vasemmalla kappeli, johon ovi pihalta; akkunat ovat valaistut. Pitkin pihan vastaista puolta on muutamia alhaisempia rakennuksia, perämöllä luostarinmuuri ja siinä vahva portti, joka on suljettu. Kirkas kuutamo. Kolme Birkebeinien päällikköä seisoo portin edessä; Margareta, Ragnhild rouva ja Dagfinn Bonde astuvat ulos kappelista.)
RAGNHILD ROUVA (puoleksi itsekseen). Skule kuninkaan täytyi paeta kirkkoon, sanot sinä! Hän, hän, pakenevana, rauhaa kerjäävänä alttarin juurella, — kerjäävänä kentiesi henkeänsä — ei, ei, sitä hän ei ole tehnyt; mutta Jumala on teitä rankaiseva, kun te päästitte asiat niin pitkälle.