MARGARETA. Hyvä, rakas äitini, hillitkää itsenne; ette tiedä mitä sanotte; murhe teissä puhuu.
RAGNHILD ROUVA. Kuulkaa Birkebeinit! Se oli Hookon Hookoninpojan, jonka piti makaaman alttarin juurella ja kerjäämän henkeänsä ja rauhaa Skule kuninkaalta!
ERÄS BIRKEBEINI. Sopimatonta on uskollisten miesten tuommoisia sanoja kuulla.
MARGARETA. Hattu päästä vaimon murheen edessä!
RAGNHILD ROUVA. Skule kuningas tuomittu! Olkaa varoillanne, olkaa varoillanne kaikki, kun hän jälleen saa vallan!
DAGFINN BONDE. Sitä hän ei enää saa, Ragnhild rouva.
MARGARETA. Vaiti, vaiti!
RAGNHILD ROUVA. Uskotko sinä, että Hookon Hookoninpoika uskaltaa täyttää tuomion, jos hän saa kuninkaan kiinni?
DAGFINN BONDE. Hookon kuningas tietää paraiten, voiko kuninkaan-valaa rikkoa.
RAGNHILD ROUVA (Margaretalle). Ja semmoista verimiestä olet sinä uskolla ja rakkaudella seurannut! Oletko sinä isäsi lapsi! Rangaistus iskeköön —! Mene luotani, mene pois luotani!