(Avaa portin; Birkebeinit paljastavat kunnioituksella päänsä;
Skule kuningas tulee sisään luostarin pihalle)
MARGARETA (hänen kaulassansa). Isä! Siunattu, onnetoin isäni!
RAGNHILD ROUVA (asettaa itsensä hurjasti hänen ja Birkebeinien väliin). Te teeskentelette nöyryyttä hänen edessänsä ja tahdotte hänet pettää niinkuin Juutas. Elkää uskaltako häntä lähestyä! Te ette saa häneen koskea, niin kauvan kuin minä olen hengissä.
DAGFINN BONDE. Täällä hän on turvassa, sillä hän on pyhällä alalla.
MARGARETA. Eikä yhdelläkään miehistänne ollut rohkeutta seurata teitä tänä yönä!
SKULE KUNINGAS. Sekä ristiveljiä että sotilaita oli seurassani tiellä; mutta he hiipivät syrjään toinen toisensa perästä, sen vuoksi että tiesivät Birkebeiniä olevan Elgesäterillä. Pool Flida minut viimeiseksi jätti, hän seurasi minua luostarin portille; siinä hän antoi minulle viimeisen kerran kättä ja kiitti siitä ajasta, jolloin Norjassa oli Sudenkettoja.
DAGFINN BONDE (Birkebeineille). Menkää sisään, päälliköt, ja seisokaa vahtina kuninkaan lapsen ympärillä; minun täytyy mennä Nidaroosiin ilmoittamaan kuninkaalle, että Skule Boordin poika on Elgesäterillä; hän itse toimikoon niin ankarassa asiassa.
MARGARETA. Oi, Dagfinn, Dagfinn, voitko sitä tahtoa!
DAGFINN BONDE. Huonosti muutoin palvelisin kuningasta ja maata.
(Miehille). Sulkekaa portti jälkeeni, vartioitkaa lasta, ja elkää
avatko kellenkään, ennenkuin kuningas tulee. (Hiljaa Skulelle). Hyvästi
Skule Boordin poika, — Jumala suokoon teille autuaan lopun.
(Menee ulos portista; Birkebeinit sulkevat sen hänen perästään
ja menevät sisään kappeliin).