RAGNHILD ROUVA. Niin, Hookon tulkoon; minä en luovu sinusta; minä pidän sinut lujasti ja hellästi sylissäni, niinkuin en koskaan ennen.
MARGARETA. Oi, kuinka olette kalpea ja vanhentunut; teitä viluttaa.
SKULE KUNINGAS. Ei minua viluta, — mutta olen väsynyt, väsynyt.
MARGARETA. No, tule sisään, ja levähdä —
SKULE KUNINGAS. Niin, niin; lieneepä pian levon aika käsissä.
SIGRID (kappelista). Vihdoin sinä tulet, veli!
SKULE KUNINGAS. Sigrid! oletko sinä täällä?
SIGRID. Lupasinhan, että me silloin kohtaisimme toisemme, kun tarvitset minua suurimmassa hädässä.
SKULE KUNINGAS. Missä on lapsesi, Margareta?
MARGARETA. Se nukkuu sakaristossa.