MARGARETA. Ei, ei, sitä ei teidän pidä!
SKULE KUNINGAS (tarttuu häntä käteen ja katsoo häneen lempeästi).
Rakastatkos isäntääsi, Margareta?
MARGARETA. Enemmän kuin kaikkea maailmassa.
SKULE KUNINGAS. Sinä voit kärsiä, että hän lausui kuolemantuomion minun ylitseni; mutta voisitko myös kärsiä jos hänen täytyisi se täyttää?
MARGARETA. Taivaan Herra, suo minulle voimaa!
SKULE KUNINGAS. Voisitkos, Margareta?
MARGARETA (hiljaan ja vavisten). En, en, — meidän täytyisi erkaantua, — minä en uskaltaisi häntä nähdä sen jälkeen!
SKULE KUNINGAS. Sinä sulkisit ihanimman valon hänen elämästänsä ja omastasi; — ole pelotta, Margareta, — sinun ei tarvitse sitä tehdä.
RAGNHILD ROUVA. Lähde maasta, Skule; minä sinua seuraan mihin ja kuinka kauas vaan tahdot.
SKULE KUNINGAS (ravistaa päätään). Pilkkaava varjo meidän välillämme? — Tänä yönä olen sinut löytänyt ensi kerran; minun ja sinun välilläsi elköön olko varjoa, hiljainen, uskollinen vaimoni; — sen tähden elkäämme eläkö yhdessä tässä maailmassa.