NIKOLAUS PIISPA (nousee). Jaarli — joll'ei hän olisikaan.
SKULE JAARLI. Onpa hän sen todistanut; raudan-kannanta —
NIKOLAUS PIISPA. Ja joll'ei hän olisikaan — huolimatta raudan-kannannasta?
SKULE JAARLI. Tahdotteko sanoa Jumalan valehdelleen kun hän antoi raudan-kannannan onnistua?
NIKOLAUS PIISPA. Mitä asiata todistaaksensa Inga Varteigin rouva uskalsi vaatia Jumalan tuomiota.
SKULE JAARLI. Sitä että se poika, jonka hän synnytti, idän puolella,
Borgasysselissä, oli Hookon Sverrenpojan poika.
NIKOLAUS PIISPA (nyykäyttää päätään, katsoo ympärilleen ja lausuu hiljaa). Ja joll'ei nyt Hookon kuningas olisikaan tuo lapsi?
SKULE JAARLI (peräytyy askeleen.) Kaikkivaltias —! (rauhoittuu) Se on mahdotointa.
NIKOLAUS PIISPA. Kuulkaa minua, jaarli. Minä olen kuudenkahdeksatta vanha; aika rupeaa nyt menemään nopeasti alas mäkeä, ja tätä asiata en uskalla ottaa muassani toiselle puolen —
SKULE JAARLI. Puhukaa, puhukaa! Eikö hän ole Hookon Sverrenpojan poika?