SIRA VILJAM. Herra, herra!
NIKOLAUS PIISPA. Antakaa minulle hiippa ja sauva! — sinun on hyvä sanoa minun tulee ajatella — (eräs pappi tuo hänen anomansa). Niin, pane lakki tuohon, se on liian raskas; anna minulle sauva käteen; kas, nyt olen varustettu. Piispa! — Paha henki ei nyt uskalla minuun ruveta!
SIRA VILJAM. Haluatteko muuten jotakin?
NIKOLAUS PIISPA. En. Niin, sano minulle; — Pietari, Antero
Skjalderbandin poika, — kaikki puhuvat hänestä niin hyvää —
SIRA VILJAM. Hän on varmaan viatoin sielu.
NIKOLAUS PIISPA. Pietari, sinun pitää valvoman minun luonani siksi kuin kuningas taikka herttua tulee. Menkää ulos toiset siksi, mutta olkaa saatavissa.
(Kaikki paitse Pietari, menevät ulos oikealle.)
NIKOLAUS PIISPA (lyhyen äänettömyyden jälkeen). Pietari!
PIETARI (lähestyy). Herra?
NIKOLAUS PIISPA. Oletko koskaan nähnyt vanhan miehen kuolevan?