DAGFINN BONDE. Olen toimittanut asiani; menen kuningasta vastaan.
NIKOLAUS PIISPA. Vie hänelle sydämelliset tervehdykset, hyvä Dagfinn!
DAGFINN BONDE (mennessään ulos oikealle). En tahtoisi minä olla
Nikolaus piispa huomenna.
NIKOLAUS PIISPA. Trond papin ripitys —! Siis se kuitenkin tuli; — tässä sen pidän kädessäni, (miettii ja tirkistelee eteensä). Ei pitäisi koskaan luvata sielunsa autuuden kautta, kun on niin vanha kuin minä. Jos olisi vuosia jäljellä niin aina viekottelisin itseni vapaaksi semmoisesta lupauksesta; mutta tänä iltana, viimeisenä iltana — ei, se ei ole viisaasti. — Voinko sitten pitää lupaukseni? Eikö se olisi panna kaikki se alttiiksi, jonka eteen olen koko elämäni puuhannut? — (kuiskaten). Oi, jos voisin tehdä paholaiselle kepposet, vielä tämän ainoan kerran! (kuuntelee.) Mitä se on? (huutaa.) Viljam Viljam!
SIRA VILJAM (tulee sisään oikealta).
NIKOLAUS PIISPA. Mikä se on, joka suhisee ja ulvoo niin ilkeästi?
SIRA VILJAM. Se on myrsky, joka kiihtyy.
NIKOLAUS PIISPA. Kiihtyykö myrsky! — Varmaankin minä lupaukseni pidän!
Myrskykö, sanot —? Veisaavatko ne tuolla sisällä?
SIRA VILJAM. Veisaavat, herra.
NIKOLAUS PIISPA. Käske heitä olemaan ahkeria; — erittäin Aslak veljeä; hän lukee aina niin vaillinaisia rukouksia; hän katkoo missä vaan sopii; hän tekee hyppäyksiä, Se koira! (tömistää lattiaan piispan sauvallansa.) Käy sisään ja sano hänelle, että tämä on viimeinen yö, joka minulla on jäljellä; olkoon hän vaan ahkera, taikka minä tulen hänen luoksensa ja kummittelen!