ARNHOLM (Seuraa heitä katseillaan, kääntyy Wangeliin.) Tunnetteko lähemmin tuota nuorta miestä?
WANGEL. En, en lainkaan.
ARNHOLM. Minusta ei ole hyvä, että hän niin paljon seurustelee tyttärienne kanssa.
WANGEL. Seurusteleeko hän? En ole sitä niin pannut merkille.
ARNHOLM. Sitä teidän minun mielestäni tulisi pitää hiukan silmällä.
WANGEL. Kyllä niin, olette oikeassa. Mutta Jumala paratkoon, mitä on minun miesparan tekeminen? Tytöt ovat nyt kerran tottuneet itse pitämään huolen itsestään. Eivätkä he kärsi muistutuksia minulta eikä Ellidalta.
ARNHOLM. Eikö häneltäkään?
WANGEL. Ei. Ja enhän minä oikeastaan voi vaatiakaan, että hän sekaantuisi semmoisiin asioihin. Siihen hän ei ole luotu (Keskeyttäen.) Mutta eihän meidän tästä pitänyt puhua. Sanokaapas — oletteko senjälkeen ajatellut asiaa. Kaikkea sitä, josta teille puhuin?
ARNHOLM. En ole muuta ajatellutkaan siitä asti kun yöllä erosimme.
WANGEL. Ja mitä teidän mielestänne tässä olisi tehtävä?