ARNHOLM. Boletten tähden teidän kenties ei tarvitse olla niin huolissanne — (Keskeyttäen.) tahtoisinpa tietää minne hän — minne he ovat menneet? (Menee avoimen oven luo ja katsoo ulos.)
WANGEL (Kulkee pianoa kohti.) Oi, uhraisinpa vaikka mitä — noiden kolmen tähden. — Kun vaan tietäisin miten — (Ellida tulee vasemmasta ovesta.)
ELLIDA (Reippaasti Wangelille.) Alä mene aamupäivällä kaupungille!
WANGEL. En, en menekään. Minä jään kotiin sinun luoksesi. (Osoittaa
Arnholmia, joka lähenee.) Mutta etkö tervehdi ystäväämme?
ELLIDA (Kääntyy.) Kas, tekö täällä, herra Arnholm! (Ojentaa hänelle kätensä.) Hyvää huomenta!
ARNHOLM. Hyvää huomenta, rouva Wangel. Ette siis olekaan tänään kylpemässä niinkuin tavallista?
ELLIDA. En, en, en! Siitä ei tänään tule mitään. Mutta ettekö istu hetkiseksi?
ARNHOLM. En, kiitoksia, — en nyt. (Katsoo Wangeliin.) Lupasin mennä tyttöjen luo puutarhaan.
ELLIDA. Herra ties, tapaatteko heitä puutarhassa. Minä en koskaan tiedä heidän olopaikastaan.
WANGEL. Kyllä he ovat varmaankin lammikolla.