ARNHOLM. Enköhän minä pääse heidän jäljilleen. (Nyökäyttää päätään, menee verannan kautta puutarhaan.)
ELLIDA. Wangel, mitä kello on?
WANGEL (Katsoo kelloaan.) Se on nyt hiukan yli yhdentoista.
ELLIDA. Hiukan yli. Ja kello yksitoista — puoli kaksitoista tänä yönä tulee laiva. Oo, kunhan kaikki olisi ohi!
WANGEL (Menee lähemmäksi häntä.) Rakas Ellida — yhtä asiaa sinulta kysyisin.
ELLIDA. Mitä asiaa?
WANGEL. Toissailtana — tuolla Näkövuorella — sanoit, että näinä kolmena viime vuonna usein olet nähnyt hänet ilmielävänä edessäsi.
ELLIDA. Niin, niin olen. Usko minua.
WANGEL. No, millaisena sinä hänet näit?
ELLIDA. Millaisenako hänet näin?