WANGEL. Tarkoitan, — miltä hän sinusta näytti, kun olit hänet näkevinäsi?
ELLIDA. Mutta, rakas Wangel, — tiedäthän jo itse, minkä näköinen hän on.
WANGEL. Oliko hän sen näköinen myös sinun mielikuvissasi.
ELLIDA. Oli, sennäköinen hän oli.
WANGEL. Juuri sellainen, jommoisena hänet eilen illalla näit edessäsi.
ELLIDA. Niin, juuri sellainen.
WANGEL. No, minkätähden sinä et siis häntä heti tuntenut?
ELLIDA (Säpsähtää.) Enkö tuntenut?
WANGEL. Et. Sanoit jälestäpäin itse, ettet heti tietänyt kuka tuo vieras mies oli.
ELLIDA (Hämmästyneenä.) Luulen todella, että olet oikeassa! Eikö se ole merkillistä, Wangel? Ajattele, että minä en heti häntä tuntenut!