WANGEL. Sinä et tahdo siis?
ELLIDA. Oi, sitähän minä juuri en tiedä.
WANGEL. Ensi yönä se on ratkaistu, rakas Ellida —
ELLIDA (Puhkee kiihkolla puhumaan.) Niin, ajattele! Ratkaisun hetki on niin lähellä! Ratkaisu koko eliniäksi!
WANGEL. — Ja huomenna. —
ELLIDA. Niin huomenna! Ehkä minun oikea tulevaisuuteni silloin on hukattu!
WANGEL. Oikea tulevaisuutesi —!
ELLIDA. Ehjä, täysi elämä vapaudessa, — hukattu, hukattu iäksi! Minun ja kenties — hänenkin.
WANGEL (Hiljemmin, tarttuu hänen ranteeseensa.) Ellida, rakastatko sinä tuota tuntematonta miestä?
ELLIDA. Rakastanko —! Oi, tiedänkö minä sitä! Minä tiedän vaan, että hän on minulle kammottava — ja että —