BOLETTE. No, Hilde kenties menisi mukiin. Sillä hänhän on melkein lapsi vielä. Ja muutenkin hän pohjaltaan jumaloi Ellidaa, luulen. Mutta toisin on minun laitani. Äitipuoli, joka tuskin on vanhempi itseäni —
ARNHOLM. Rakas Bolette — teidän ei tarvinne kovin kauvan odottaa, ennenkun pääsette täältä pois.
BOLETTE (Vilkkaasti.) Sanotteko niin! Olette siis puhunut isän kanssa matkastani?
ARNHOLM. Olen kyllä senkin tehnyt.
BOLETTE. No, ja mitä hän sanoi!
ARNHOLM. Hm, — teidän isällänne on ollut näinä päivinä niin paljon muuta ajattelemista —
BOLETTE. Niin, niin, sanoinhan minä sen jo ennakolta.
ARNHOLM. Mutta siltä kuulosti, ettei teillä siltä taholta ole juuri apua odotettavissa.
BOLETTE. Eikö —!
ARNHOLM. Hän selitti minulle asemansa. Arveli, että se olisi aivan mahdotonta hänelle.