BOLETTE (Taputtaa käsiään.) Oi, hyvä Jumala taivaassa — kuinka olen onnellinen!
ARNHOLM. Sillä minä toivon, että te täysin luotatte minuun.
BOLETTE. Teihin minä luotan täydellisesti!
ARNHOLM. Siis te uskallatte täysin turvallisesti uskoa itsenne ja tulevaisuutenne minun käsiini, Bolette? Eikö niin? Uskallattehan sen tehdä?
BOLETTE. Tietysti uskallan! Miksi en sitä uskaltaisi? Kuinka voitte muuta luullakaan! Te, minun vanha opettajani — entinen opettajani tarkoitan.
ARNHOLM. Ei yksin siitä syystä. Sitä puolta asiasta en enään tarkoita. Mutta — no — te olette siis vapaa, Bolette. Mikään suhde ei ole teitä sitomassa. Nyt voin siis kysyä teiltä, voisitteko — tahtoisitteko sitoa itsenne minuun — eliniäksenne?
BOLETTE (Peräytyy pelästyneenä.) Ah, — mitä te sanotte!
ARNHOLM. Koko eliniäksenne, Bolette. Voitteko ruveta minun vaimokseni?
BOLETTE (Puoleksi itsekseen.) Ei, ei, ei! Tämä on mahdotonta —? Aivan mahdotonta!
ARNHOLM. Olisiko se teistä tosiaan niin aivan mahdotonta —?