BOLETTE. Oh, tiedättehän miten heikko ja kivuloinen hän on.
ARNHOLM. Niin, ellei se vaan ole tyhjää kuvittelua.
BOLETTE. Ei, kyllä se on ihan totta. Ei hän varmaankaan kauvan elä.
Mutta ehkä se onkin hänelle parasta.
ARNHOLM. Miksi se olisi parasta, ystäväni?
BOLETTE. Siksi — siksi ettei hänestä kuitenkaan koskaan tule taiteilijaa. — Mennään pois, ennenkun he tulevat.
ARNHOLM. Kernaasti, rakas Bolette.
(Hilde ja Lyngstrand tulevat lammikon luo.)
HILDE. Hoi! Minne kiire? Odottakaapas meitäkin, hyvä herrasväki!
ARNHOLM. Me käymme Boletten kanssa hiukan edellä. (Menee Boletten kanssa vasemmalle.)
LYNGSTRAND (Hymyilee.) Täällä on niin hupaista nykvään. Kaikki ihmiset kulkevat parittain. Aina kaksittain.