HILDE (Katsoo heidän jälkeensä.) Voisinpa melkein vannoa, että hänellä on kosimatuumat mielessä.
LYNGSTRAND. Vai niin? Oletteko huomannut jotain sinnepäin?
HILDE. Sehän ei ole vaikeata — kun on silmät päässä.
LYNGSTRAND. Mutta neiti Bolette ei huoli hänestä. Siitä olen varma.
HILDE. Ei. Sillä Arnholm on hänen mielestään käynyt niin vanhannäköiseksi. Ja hän pelkää, että hän tulee pian kaljupäiseksi.
LYNGSTRAND. Eikä yksin siitä syystä. Hän ei menisi Arnholmille missään tapauksessa.
HILDE. Mistä te sen tiedätte?
LYNGSTRAND. Koska hän on luvannut ajatella erästä toista.
HILDE. Vain ajatella?
LYNGSTRAND. Hänen poissaollessaan, niin.