HILDE. Pukevatko vaaleat värit siis minua, teidän mielestänne?
LYNGSTRAND. Vaalea pukee teitä erinomaisesti, minun mielestäni.
HILDE. Mutta sanokaapas — te, joka olette taiteilija, — mitenhän musta minulle sopisi?
LYNGSTRAND. Mustako, neiti Hilde?
HILDE. Niin, jos olisin kokonaan mustissa. Luuletteko, että minä näyttäisin kauniilta?
LYNGSTRAND. Mustahan ei oikeastaan ole kesävärejä. Muuten näyttäisitte erittäin kauniilta mustissakin. Juuri teidän ulkomuotoonne se olisi omiaan.
HILDE (Katselee eteensä.) Mustissa ylös kaulaan saakka. — Musta röyhelö sen ympärillä. — Mustat hansikkaat. — Ja niskassa pitkä, musta harso.
LYNGSTRAND. Jos te olisitte noin puettu, neiti Hilde, toivoisin olevani maalari — ja maalaisin teidät nuorena, kauniina, surevana leskenä.
HILDE. Tahi nuorena, surevana morsiamena.
LYNGSTRAND. Niin, siksi te vielä paremmin sopisitte. Mutta ette suinkaan tahtoisi pukeutua semmoiseen pukuun?