HILDE. En oikein tiedä. Mutta se on minusta niin jännittävää.
LYNGSTRAND. Jännittävää?
HILDE. Jännittävää ajatella, niin. (Osoittaa äkkiä oikealle.) Ei mutta, katsokaapas tuonne!
LYNGSTRAND (Katsoo.) Se suuri englantilainen laiva! Ja aivan laiturin ääressä!
(Wangel ja Ellida tulevat näkyviin lammen luona.)
WANGEL. Ei, vakuutan sinulle, rakas Ellida, — sinä erehdyt! (Huomaa toiset.) No, täälläkö te molemmat olette? Eikö totta, herra Lyngstrand, — se ei vielä ole näkyvissä.
LYNGSTRAND. Suuri englantilainenko?
WANGEL. Niin, se!
LYNGSTRAND (Osoittaa.) Tuossa se höyryää, herra tohtori.
ELLIDA. Oh —! Tiesinhän minä sen.