ARNHOLM. (Hymyillen.) Ja sitten on tietysti perheessä nyt kaksi naimaikäistä tytärtä.
WANGEL. Naimaikäinen on vasta toinen.
HILDE (Puoliääneen.) Kuuleppas vaan isää!
WANGEL. Mutta nyt sijoitumme tuonne verannalle. Siellä on vilpoisempi.
Tehkää hyvin.
ARNHOLM. Kiitoksia, hyvä tohtori (Nousevat verannalle. Wangel pyytää
Arnholmia keinutuoliin.)
WANGEL. Kas niin. Istukaa nyt rauhassa ja huoahtakaa siinä. Sillä te näytätte todella hiukan rasittuneelta matkan jälkeen.
ARNHOLM. Oh, se ei mitään merkitse. Täällä ja tässä seurassa —
BOLETTE (Wangelille.) Viemmekö saliin vettä ja marjamehua? Täällä käy varmaan pian liian lämpimäksi.
WANGEL. Niin, tehkää se, tyttöseni. Toimittakaa meille vettä ja marjamehua. Ja ehkä vähän konjakkiakin.
BOLETTE. Konjakkia myös?