WANGEL. Oliko vesi raikasta tänään?
ELLIDA. Raikasta? Täällä ei vesi koskaan ole raikasta! Aina haaleata ja väljähtynyttä. Ah! Täällä vuonoissa on meri sairas.
ARNHOLM. Sairas?
ELLIDA. Niin, sairas. Ja luulen että se tekee ihmisetkin sairaaksi.
WANGEL (Hymyillen.) Ylistätpä sinä kylpypaikkaamme.
ARNHOLM. Luulen pikemmin, rouva Wangel, että te olette erikoisesti kiintynyt mereen ja kaikkeen merelliseen.
ELLIDA. Niin, sitä se ehkä onkin. Melkein luulen itsekin samaa. Mutta näettekö, kuinka somasti tytöt ovat koristaneet täällä teidän tähtenne.
WANGEL (Hämillään.) Hm. — (Katsoo kelloaan.) Nyt minun täytyy —
ARNHOLM. Minun tähteni? Olisiko se —?
ELLIDA. Teidän tietysti. Emme me tavallisesti näin juhli. Uh miten tukahduttavan kuuma on täällä katon alla! (Menee puutarhaan.) Tulkaa tänne! Täällä tuntuu edes heikko tuulenhenki. (Istuu lehtimajaan.)