ARNHOLM (Menee jälessä.) Minusta puhaltelee jotenkin raittiisti.
ELLIDA. Niin teistä, joka olette tottunut pääkaupungin helteiseen ilmaan. Siellähän kuuluu olevan kerrassaan kauheata kesäisin.
WANGEL (On myös tullut puutarhaan.) Hm, rakas Ellida, nyt saat pitää vähän aikaa yksin seuraa vanhalle ystävällemme.
ELLIDA. Onko sinulla toimia?
WANGEL. Minä pistäyn konttorissa. Ja sitten minun täytyy myös vähän pukeutua. Vaan siinä en kauvaa viivy.
ARNHOLM (Istuutuu lehtimajaan.) Älkää minun tähteni hätäilkö, rakas tohtori. Vaimonne ja minä saamme kyllä ajan kulumaan.
WANGEL (Nyökäyttää päätään.) Niin, niin, siitä olen varma. Siis näkemiin! (Menee puutarhan poikki vasemmalle.)
ELLIDA (Lyhyen äänettömyyden jälkeen.) Eikö teistäkin täällä ole hyvä istua?
ARNHOLM. On, erinomaisen hyvä.
ELLIDA. Tätä lehtimajaa sanotaan minun majakseni. Sillä minä tämän teetin. Tahi oikeammin Wangel — minun tähteni.