ARNHOLM. Ja täällä te tavallisesti istutte?
ELLIDA. Niin, melkein kaiket päivät.
ARNHOLM. Kaiketi tyttöjen seurassa?
ELLIDA. Ei. He oleskelevat verannalla.
ARNHOLM. Entä Wangel?
ELLIDA. Oh, Wangel kulkee edestakaisin tätä väliä. Milloin hän on täällä minun kanssani, milloin taas lasten luona.
ARNHOLM. Tekö olette niin asettanut?
ELLIDA. Luulen että niin on paras meille kaikille. Voimmehan helposti puhutella toisiamme, — jos meillä joskus sattuu olemaan jotain sanottavaa.
ARNHOLM (Istuu hetken ajatuksissaan.) Kun viimeksi näin teidät — tuolla Skjoldvikissä, tarkoitan — hm, — siitä on jo kauvan —-
ELLIDA. Ainakin kymmenen vuotta, siitä kun olitte siellä.