ELLIDA. Minä myöskin (Nousee.) Tulkaa, — menkäämme sisään. Taikka tuonne rantaan Wangelin luo! Minusta täällä on niin tukahduttavan kuuma (Menee pois lehtimajasta.)
LYNGSTRAND (On niinikään noussut.) Minä puolestani kiitän ja sanon jäähyväiset. Minähän tulin vain nimipäiväonnittelulle.
ELLIDA. No, kuten tahdotte (Ojentaa hänelle kätensä.) Hyvästi ja kiitoksia kukista. (Lyngstrand tervehtii ja poistuu puutarhan portista vasemmalle.)
ARNHOLM. (Nousee ja menee Ellidan luo.) Näen että se koski teihin syvästi, rakas rouva Wangel.
ELLIDA. Niin, voi sanoa niin, vaikka —
ARNHOLM. Mutta eihän se oikeastaan ollut muuta, kuin mitä oli odotettavissa —
ELLIDA (Säpsähtää ja tuijottaa häneen.) Odotettavissa?
ARNHOLM. Niin — ainakin minusta näyttää.
ELLIDA. Odotettavissa — että joku tulee ihmisten ilmoille merenpohjasta —! Ja tuommoisesta syystä!
ARNHOLM. Mitä ihmettä! Tuon kaistapäisen herrasmiehen merimiesjuttuko teitä noin —?