Rouva Linde. (hiljaa.) Olen puhunut hänen kanssaan.
Nora. Entäs sitten —?
Rouva Linde. Nora, — sano kaikkityyni miehellesi.
Nora. (langenneella äänellä.) Sen minä arvasin.
Rouva Linde. Sinun ei huoli peljätä mitään Krogstadin puolelta; mutta puhua sinun pitää.
Nora. Minä en puhu.
Rouva Linde. Niin puhuu kirje.
Nora. Kiitos, Kristiina; nyt tiedän, mitä minun tulee tehdä. Hist —!
Helmer. (tulee sisälle jälleen.) No, rouva, olettenko ihailleet häntä?
Rouva Linde. Olen; ja nyt tahdon sanoa hyvää yötä?