Helmer. Oh mitä, nytkö jo? Onko se teidän, tämä neulomustyö?
Rouva Linde. (ottaa sen.) On; kiitos; olinpa unohtaa sen.
Helmer. Te neulotten siis?
Rouva Linde. Niin teen.
Helmer. Tiedättenkö mitä, teidän pitäisi mieluummin harjoittaa korko-ompelusta.
Rouva Linde. Vai niin? Miksikä sitä?
Helmer. Koska se on paljon kauniimpaa. Tahdottenko nähdä; korko-ommeltava pidetään tällä tavoin vasemmalla kädellä ja sitten käytetään neulaa oikealla kädellä — tällä tavoin — ulos keveään pitkään kaareen; eikö niin —?
Rouva Linde. Niin, saattaa kyllä olla —
Helmer. Kun sitä vastoin neulominen — se ei milloinkaan voi olla muuta kuin epäkaunista; katsokaas; nuo yhteen likistetyt käsivarret — neulouspuikot, jotka kulkevat ylös ja alas; — siinä on jotakin kiinalaista. — Ah, se oli todellakin mainiota sampanjaa, jota siellä tarjottiin.
Rouva Linde. Niin, hyvää yötä, Nora, äläkkä enää ole itsepäinen.