Helmer. Hyvin sanottu, rouva Linde!
Rouva Linde. Hyvää yötä, herra tirehtöri.
Helmer. (saattaa häntä ovelle.) Hyvää yötä, hyvää yötä; minä toivon teidän pääsevänne hyvin kotiin? Minä niin mielelläni —; vaan eihän se ole mikään pitkä matka, mikä teidän on käytävänä. Hyvää yötä, hyvää yötä. (Rouva Linde menee; Helmer lukitsee oven hänen jälestänsä ja tulee jälleen sisään.) Kas niin; vihdoinkin hän saatiin menemään. Hän on kauhean ikävä, tuo vaimo.
Nora. Etkös ole hyvin väsynyt, Torvald?
Helmer. En, en ollenkaan.
Nora. Eikös sinua nukutakkaan?
Helmer. Ei rahtuakaan; päinvastoin tunnen itseni äärettömän virkeäksi. Entäs sinä? No, sinä näytät oikein sekä väsyneeltä että uniselta.
Nora. Niin, minä olen hyvin väsynyt. Minä tahdon kohta käydä nukkumaan.
Helmer. Näetkös; näetkös! Oli siis kumminkin oikein tehty minulta, ettemme viipyneet kauemmin.
Nora. Oh, kaikki on oikein tehty mitä sinä teet.