Nora. Ei, se oli pahasti minulta, Kristiina. Voi, sinua raukkaa, mitä kaikkea oletkin saanut kokea. — Ja eihän hän jättänyt sinulle mitään, millä elää?
Rouva Linde. Ei.
Nora. Eikä yhtään lasta?
Rouva Linde. Ei.
Nora. Ei mitään siis?
Rouva Linde. Eipä suruakaan eikä kaipausta, joka mieltä kalvaisi.
Nora (katsoo uskomattomana häneen.) Mutta, Kristiina, kuinka se voi olla mahdollista?
Rouva Linde. (hymyilee suruisesti ja silittää hänen hiuksiansa.) Niin, semmoista tapahtuu toisinaan, Nora.
Nora. Niin peräti yksinäsi. Kuinka se mahtaa olla kauhean raskasta sinulle. Minulla on kolme kaunista lasta. Niin, nyt et saa heitä nähdä, sillä he ovat ulkona piijan kanssa. Vaan kerro minulle nyt kaikki —
Rouva Linde. Ei, ei, ei, kerro mieluummin sinä.