Nora. Istu tähän (vetää hänet luoksensa sohvalle istumaan.) Tiedätkös — minullakin on jotain, josta olen ylpeä ja iloinen. Minä se olen, joka olen pelastanut Torvaldin kuolemasta.
Rouva Linde. Pelastanut —? Millä tavoin pelastanut?
Nora. Kerroinhan minä sinulle matkastamme Italiaan. Torvald ei olisi voinut jäädä eloon, jos hän ei olisi päässyt sinne —
Rouva Linde. No niin; isäsi antoi teille rahat, jotka siihen tarvittiin —
Nora (hymyilee.) Niin, — sitä luulevat sekä Torvald että kaikki muut; mutta —
Rouva Linde. Mutta —?
Nora. Pappa ei antanut meille äyriäkään. Minä se olin, joka rahat hankin.
Rouva Linde. Sinäkö? koko tuon ison summan?
Nora. Kaksitoista sataa specieriksiä. Neljä tuhatta kahdeksan sataa kruunua. Mitäs siihen sanot?
Rouva Linde. Mutta, Nora, kuinka se oli mahdollista? Olitko voittanut arpajaisissa?