Nora (halveksien.) Arpajaisissa? (puhaltaa.) Mitäs vaikeata siinä silloin olisi ollutkaan?
Rouva Linde. Mutta mistä sinä sitten otit ne?
Nora (hyräilee ja hymyilee salakähmää.) Hm; tra la, la, la!
Rouva Linde. Sillä lainatahan et niitä voinut.
Nora. Vai niin? Miksikä ei sitä?
Rouva Linde. Ei, eihän vaimo voi lainata ilman miehensä suostumusta.
Nora (keikahuttaa päätänsä.) Oh, kun on semmoinen vaimo, jolla on hiukan kykyä toimeliaisuuteen, — vaimo, joka ymmärtää menetellä hiukan älykkäästi, niin —
Rouva Linde. Mutta, Nora, minä en ollenkaan ymmärrä —
Nora. Sitä sinun ei tarvitsekkaan. Kuka on sanonut minun lainanneeni rahat. Olenhan minä voinut saada ne toisella tavoin (heittäytyy nojautumaan sohvaan.) Olenhan voinut saada ne toiselta tai toiselta ihailijoistani. Kun on sen verran viehättävät kasvot kuin minulla —
Rouva Linde. Sinä olet hupakko.