Helmer (seuraa häntä.) No, no; ei pikku laululintunen nyt saa laskea siipiänsä lerpalleen. Mitä? Seisooko pikku oravani siinä ja nyrpistelee? (ottaa rahakukkaronsa esille.) Nora; mitäs luulet minulla tässä olevan?
Nora (kääntyy ripsaasti.) Rahaa!
Helmer. He tuossa. (antaa hänelle muutamia seteleitä.) Kyllähän minä tiedän että talossa tarvitaan paljonkin joulu-aikaan.
Nora (lukee rahoja.) Kymmenen — kaksikymmentä — kolmekymmentä — neljäkymmentä! Kiitos, kiitos, Torvald; näillä minä pääsen pitkälle.
Helmer. Niin, sen saat todellakin tehdä.
Nora. Niin, niin, sen minä kyllä teen. Mutta tules tänne, niin näytän sinulle kaikki mitä olen ostanut. Ja kuinka halvalla hinnalla! Kas, tässä ovat uudet vaatteet Iivarille — ja sitten sapeli. Tässä on hevonen ja vaskitorvi Bobille. Ja tässä on nukki ja nukensänky Emmylle; ne ovat kyllä halpaa tekoa; mutta hän lyö ne kumminkin kohta pirstaleiksi. Ja tässä on minulla leninkikangasta ja kaulahuiveja piioille; vanhan Anna-Maijan olisi nyt pitänyt saada paljoa enemmän.
Helmer. Ja mitä tuossa paketissa on?
Nora (huutaa.) Älä, Torvald, sitä et saa nähdä ennenkuin täniltana!
Helmer. Vai niin. Mutta sano nyt minulle, pikku tuhlari, mitäs olet aikonut ostaa itsellesi?
Nora. Vielä mitä; itsellenikö? Minä en huoli ollenkaan mistään.