(Lapsenpiika, iso pahvi-vakka kädessä, tulee vasemmanpuolisesta kamarista.)
Lapsenpiika. Jopa vihdoinkin löysin tuon vakan, jossa on maskeraativaatteet.
Nora. Kiitoksia; pane se pöydälle.
Lapsenpiika (tekee niin.) Mutta ne ovat vielä kovin hajallaan.
Nora. Voi, jos minä voisin ne repiä sadaksituhanneksi kappaleeksi!
Lapsenpiika. Herra varjelkoon! Voihan ne hyvin laittaa kuntoon jälleen — hiukan malttia vain!
Nora. Niin, lähden pyytämään rouva Lindeä avukseni.
Lapsenpiika. Vai ulos jälleen? Tuommoiseen ilkeään ilmaan? Te vilustutte, rouva, — tulette kipeäksi.
Nora. Oh, se ei olisikaan pahin paha. — Kuinkas lapset voivat?
Lapsenpiika. Ne pikku-raukat leikittelevät joululahjoillaan, — —