SOLNESS (tylysti). Minä en tahdo mitään kiitoksia. Viekää ne terveiset hänelle minulta.
KAIJA. Kyllä, minä vien —
SOLNESS. Ja sanokaa hänelle, että tästä alkaen en minä voi häntä enää käyttää. Enkä Teitäkään enää.
KAIJA (hiljaa ja vavahtaen). Ette minuakaan!
SOLNESS. Saattehan Te nyt muuta ajattelemista. Ja muuta huolta. Ja sehän on pelkkää hyvää, se. Niin, lähtekää nyt piirustuksinenne kotiin, neiti Fosli. Heti! Kuuletteko!
KAIJA (äskeiseen tapaan). Kyllä, herra Solness. (Poistuu.)
ROUVA SOLNESS. Hyvä Jumala, kuinka kavalat silmät hänellä on.
SOLNESS. Hänellä? Tuolla pienellä typeryksellä!
ROUVA SOLNESS. Oh, — kyllä minä näin, minä näin, Halvar. — Sanoitko sinä heidät tosiaan irti?
SOLNESS. Sanoin.