HILDE. Että minun rakentajani ei uskalla, — ei voi nousta niin korkealle kuin hän rakentaa?
SOLNESS. Siltä kannaltako katsotte asiaa?
HILDE. Niin.
SOLNESS. Luulenpa, ettei yksikään sieluni sopukka ole turvassa Teiltä.
HILDE (katsoo kulma-ikkunaan). Tuolla ylhäällä siis. Aivan huipussa.
SOLNESS (menee lähemmäksi Hildeä). Ylimmässä tornikammiossa voisitte
Te asua, Hilde. — Siellä Te olisitte kuin prinsessa.
HILDE (epämääräisesti, puolittain vakavana, puolittain leikillä). Niin; niinhän olette minulle luvannut.
SOLNESS. Olenko tosiaankin?
HILDE. Hyi, rakentaja! Tehän sanoitte, että minusta tulisi prinsessa, ja että minä saisin Teiltä kuningaskunnan. Ja sen jälkeen Te minua — no!
SOLNESS (varovasti). Oletteko aivan varma, ettei se ole jokin uni, — kuvitelma, joka on juurtunut Teihin?