ROUVA SOLNESS (hiljaa, pelästyneenä Hildelle). Hyst, hyst, — Jumalan tähden! Nyt hän tulee. Koettakaa vain saada häneltä se päähänpisto pois. Ja olkaamme hyviä ystäviä, neiti Wangel. Emmekö me voi?
HILDE (heittäytyy kiivaasti rouva Solnessin kaulaan). Oh, jos me vain voisimme.
ROUVA SOLNESS (vetäytyy Hildestä soveliaan jäykästi irti). No, no, no! Tuolla hän tulee, tohtori! Sallikaa minun puhella kanssanne.
TOHTORI HERDAL. Koskeeko asia häntä?
ROUVA SOLNESS. Häntä juuri. Tulkaa vain sisään.
(Rouva Solness ja tohtori poistuvat ovesta sisälle.)
(Melkein samassa tulee rakennusmestari Solness ylös puistosta portaita myöten. Hilden kasvoille ilmestyy vakava sävy.)
SOLNESS (vilkaisee kuistin oveen, joka suljetaan varovasti sisällepäin). Oletteko Te, Hilde, huomannut, että heti kun minä tulen, niin hän poistuu.
HILDE. Olen huomannut, että heti kun Te tulette, saatte hänet poistumaan.
SOLNESS. Ehkäpä niin. Mutta minä en voi sille mitään. (Katselee tarkkaavasti Hildeen.) Onko Teillä kylmä, Hilde? Minusta näyttää siltä.