HILDE. Ettei hän aina ole silmienne edessä?
SOLNESS. Niin.
HILDE. Ettei Teidän tarvitse nähdä alinomaa, kuinka raskasta hänestä on tuo pikku poikain asia?
SOLNESS. Niin. Enimmäkseen sen vuoksi.
HILDE (astelee verkalleen yli kuistin, kädet selän takana, pysähtyy kaiteen ääreen ja katselee puistoon päin).
SOLNESS (lyhyen vaitiolon jälkeen). Puhelitteko Te kauan hänen kanssaan?
HILDE (seisoo liikahtamatta eikä vastaa).
SOLNESS. Kauan, kysyin?
HILDE (on yhä vaiti).
SOLNESS. Mitä hän sitten puhui, Hilde?