HILDE (yhä vain ääneti).
SOLNESS. Aline-parka! Pikku pojista hän varmaan puhui.
HILDE (hänen ruumistaan väristää hermostunut nykäys; sitten nyökkää hän pari kertaa nopeasti).
SOLNESS. Hän ei pääse vapaaksi siitä koskaan. Ei voita sitä ilmoisna ikänä. (Menee lähemmäksi Hildeä.) Nyt Te seisotte siinä taas kuin kivipatsas. Niin Te seisoitte eilisiltanakin.
HILDE (kääntyy ja katsoo Solnessiin, silmät suurina ja vakavina).
Minä matkustan pois.
SOLNESS (terävästi). Matkustatte!
HILDE. Niin.
SOLNESS. Ei, sitä Te ette saa tehdä!
HILDE. Mitä minä nyt täällä teen enää?
SOLNESS. Ainoastaan olette täällä, Hilde!