ROUVA SOLNESS. Oi, neiti Wangel, Te ette voi kuvitella, millaisessa tuskassa hänen tähtensä olen.
HILDE. Mutta onko tässä nyt syytä pelkoon?
ROUVA SOLNESS. Oi, on kyllä, sen toki ymmärtänette. Ajatelkaa, jos hän tekee sen! Jos hänen päähänsä pistää kiivetä telineille.
HILDE (jännityksissä). Luuletteko, että hän sen tekee?
ROUVA SOLNESS. Oh, eihän voi tietää, mitä hänen päähänsä pälkähtää.
Hänenlaisensa saattaa tehdä mitä tahansa.
HILDE. Ahaa, Tekin luulette siis, että hän on — tuollainen —?
ROUVÄ SOLNESS. Niin, minä en tosiaan enää tiedä, mitä hänestä luulla. Sillä tohtori puheli minulle niin monenmoista. Ja kun minä nyt sovitan kaiken eräisiin seikkoihin, joita olen kuullut hänen suustaan —
(Tohtori Herdal katsoo ulos ovesta.)
TOHTORI HERDAL. Eikö hän kohta jo tule?
ROUVA SOLNESS. Kyllä, luulen. Ainakin on lähetetty häntä noutamaan.