HILDE (kiivaasti ja hillittömästi). Minä tahdon sen nähdä! Minä tahdon ja minun täytyy se saada nähdä!
RAGNAR. Mutta hän ei sitä tee. Ei näet kauniisti uskalla! Sillä hänellä on nyt se heikkous, — tuolla suurella rakentajalla.
(Rouva Solness tulee sisältä ulos kuistille.)
ROUVA SOLNESS (katselee sinne ja tänne). Eikö hän ole täällä? Minnekä hän meni?
RAGNAR. Rakennusmestari on tuolla työväen luona.
HILDE. Hän vei seppelettä.
ROUVA SOLNESS (kauhuissaan). Veikö hän seppelettä! Hyvä Jumala, — Jumala, Brovik, — Teidän täytyy mennä sinne hänen luokseen! Koettaa tuoda hänet sieltä takaisin.
RAGNAR. Onko minun sanottava, että rouva tahtoo puhutella häntä?
ROUVA SOLNESS. Niin, tehkää se, olkaa nyt hyvä! — Ei, ei, — älkää sanoko, että minä tahdon häneltä mitään. Voitte sanoa, että täällä on joku. Ja että hänen pitää tulla heti.
RAGNAR. Hyvä. Teen kuten tahdotte, rouva. (Poistuu alas portaita ja loittonee puutarhan läpi.)