KAIJA. Oi, kuinka ihanaa olisi, jos se voisi käydä päinsä!
SOLNESS (sulkee hänen päänsä käsiinsä ja kuiskaa). Sillä minä en voi olla ilman Teitä, käsitättekö. Minun täytyy saada pitää Teidät lähelläni, jok'ainoa päivä.
KAIJA (hermostuneesti, hurmauksissaan). Oi Jumala! Jumala!
SOLNESS (suutelee neiti Foslin tukkaa). Kaija. — Kaija!
KAIJA (vaipuu Solnessin eteen maahan). Voi kuinka kiltti Te olette minulle. Kuinka sanomattoman kiltti!
SOLNESS (kiivaasti). Nouskaa ylös! No, nouskaa nyt, saak…! Olin kuulevinani, joku tulee.
(Auttaa neiti Foslia nousemaan. Neiti Fosli menee horjuen
pulpettinsa luokse.)
(Rouva Solness tulee oikeanpuolimmaiselle ovelle. Hän on laiha ja vaivautuneen näköinen; huomaa hänen ennen muinoin olleen kauniin. Vaaleat riippukiharat korvallisilla. Hienossa, kokonaan mustassa puvussa. Puhuu hieman pitkäveteisesti ja valittavalla äänellä.)
KOUVA SOLNESS (ovelta). Halvard!
SOLNESS (kääntyy). Ah. sinäkö se olit, rakas —?