HILDE. Näen.
RAGNAR. Ne ovat tovereitani, tahtovat katsella mestaria.
HILDE. Mitä ne hänessä tahtovat katsella?
RAGNAR. Katsella, kun hän ei uskalla nousta omaan rakennukseensa.
HILDE. Ohoh, sitäkö he tahtovat, poikaset!
RAGNAR (vihamielisesti ja pilkallisesti). Hän on pitänyt meitä niin kauan alhaalla. Nyt me tahdomme nähdä, että hän vuorostaan saa kauniisti pysyä alhaalla.
HILDE. Sitä Te ette saa nähdä. Ette tällä kertaa.
RAGNAR (hymyillen). Niinkö? Missäs me sitten hänet saamme nähdä?
HILDE. Korkealla, — ylhäällä viirin vieressä Te hänet saatte nähdä!
RAGNAR (naurahtaen). Hänet! Kyllä kai!