HILDE (liikkumatta, seuraa silmillään Solnessin nousua). Hän nousee, nousee. Yhä ylemmäksi. Ylemmäksi! Katsokaa nyt! Katsokaa!
RAGNAR (melkein tajuttomana). Nyt hänen täytyy tulla takaisin. Siinä ei muu auta.
HILDE. Hän nousee, nousee. Pian hän on huipussa.
ROUVA SOLNESS. Minä kuolen pelosta, minä en voi tätä katsella!
TOHTORI HERDAL. Älkää siis katsoko häneen.
HILDE. Tuolla hän seisoo korkeimmilla telineillä! Aivan huipussa!
TOHTORI HERDAL. Kukaan ei saa liikahtaa! Kuuletteko!
HILDE (riemuiten hiljaisen syvästi). Viimeinkin! Viimein! Nyt näen hänet jälleen suurena ja vapaana!
RAGNAR (saaden tuskin sanaa suustaan). Mutta tämähän on —
HILDE. Tällaisena olen nähnyt hänet kaikki nämä kymmenen vuotta. Kuinka varmana hän seisoo! Hirveän jännittävää, toden totta. Katsokaa häntä! Nyt ripustaa hän seppeleen viiriin!